Savon sydämestä arabimaiden tanssin kautta suomalaisiin perinnehoitoihin ja aasialaisiin kädentaitoihin 

Kiinnostuin itämaisesta tanssista reissattuani maailmaa ensimmäisen lapseni syntymään saakka. Muutaman vuoden harrastamisen jälkeen oppilaat odottivat minua salilla ja niin käynnistyi tanssinopetukseni. 90-luku meni tanssia opiskellen Egyptissä ja pyörittäen Tanssikoulu Tahiaa. 2000-luvun alussa kiinnostuin jäsenkorjauksesta ja opiskelin myös hierojaksi tehden tanssinopetuksen lisäksi hoitoja.

Aasia lennähti elämääni

Olen tiennyt aina, että Aasiakin tulee vielä jollain tavalla elämääni. Kerran tyttäreni toi erään ystävänsä meille kahville. Kun kahvia kaataessani valittelin hoitamisesta rasittuneita ranteitani hän kysyi saako lähettää minulle Nepalista paketin. ”Myyt sen sisällön joulun alla, niin ranteesi saavat levätä:” Unohdin koko asian, mutta itsenäisyyspäivän aikaan pihaani ajoi postiauto ja sen takakontissa oli paketti. Luulin saavani suurikokoisen joululahjan, mutta se olikin tullut Nepalista asti! Päällimmäisenä nököttivät vaaleanpunaiset huovutetut lasten puputossut ja olin mennyttä.

Seuraavana keväänä aukaisin Kuopiossa kivijalkapuodin. Alussa valikoimassani oli pashminoita, tossuja, kasseja ja jonkun verran vaatteita. Sitten törmäsin Kuopion torilla intialaiseen herraan, joka oli tullut etsimään Suomesta jälleenmyyjää päiväpeitoille. Seuraavana päivänä puotini oli kattoon asti täynnä ihanan värikkäitä puuvillaisia päiväpeittoja.

Paikan päällä tutustumassa

Aloin kaivata valikoimaamme lisää vaatteita, mutta nepalilaiset mallit ja mitoitukset eivät vastanneet suomalaisen naisen tarpeita. Niinpä suuntasin sekä harjoittelijani Saaran että tyttäreni Saran kanssa Nepaliin. Lisäpontta antoi Ulkoministeriön liikekumppanuustuki kehitysmaahan suuntautuvan kaupan kehittämiseen.  Tämä tuki kattoi osan matkakustannuksista etsiessäni Saran kanssa potentiaalisia yhteistyökumppaneita selvitellessäni heidän taustojaan. Pandemia katkaisi kuitenkin hankkeeni ennenaikaisesti.

Aitoa ja eettistä

Haluan toimia linkkinä taitavien nepalilaisten ja intialaisten käsityöläisten ja luonnonmateriaaleja, kauneutta, persoonallisuutta ja mukavuutta arvostavien ihmisten välillä. Selvää on ollut heti alusta asti, että naisten tukeminen on se Babadumin juttu ja suuri oivallus on ollut miten tällainen pieni yritys voi vaikuttaa niin monen perheen elämään kehitysmaassa.

Haluan olla asiakkailleni rehellinen ja avoin ja kertoa Babadumin valikoimassa olevien tuotteiden alkuperän, tekijät ja materiaalit niin hyvin kuin pystyn. Olen viettänyt aikaa käsityöläisten parissa Nepalissa ja Intiassa ja etsinyt yhteistyökumppaneita, jotka ovat avoimia, yhteistyöhaluisia ja ymmärtävät vastuullisen tuotantotavan tärkeyden.

Mielikuva lapsityövoiman käytöstä vaatetusalalla Aasiassa on voimakas, mutta Nepalissa tämä ei ole ongelma Interpedian mukaan. Lapsityövoimaa käytetään enemmän tiilitehtailla ja kotiapulaisina.

Tulevaisuuden näkymät ovat varovaisen toiveikkaat: olen saaneet niin ihanaa palautetta asiakkailtamme viime aikoina, että uskomme, että Babadum kantaa. Kekseliäisyys, luovuus ja periksiantamattomuus ovat olleet toden totta käytössä.

Lämpimin terveisin Teija Hiekkalahti

Babadum yrittäjä

Kuopio